sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Ääni ajatuksen mua hetken lohdutti.


Jos muistan ostaa sytkärin, ei tarvii tulta pummata
Jos aurinko käy takaapäin, se piirtää varjoja
Ehkä teoistamme pienimmät, juuri ikuisiksi jää
Jos suuni pidän supussa, vitut, täytyy yrittää

Ulkona on sininen taivas, joitain hassuja pilvenhattaroita, luonto loistaa vihreänä ja minä makaan peiton alla koska paleltaa. Hieman jännittää, tutkailin tässä siitepölytiedotetta, jonka mukaan mulla on hyvin todennäköinen kuolema edessä. Mun syömien pillerien määrä vaan kasvaa koko ajan, enkä syö edes omia lääkkeitäni. Vitamiinit on omat, allergialääkkeet iskän ja nyt tää viimeisin jollain lailla lihaksien jännitykseen vaikuttava pilleri on äitin ja iskän reseptillä. Jotenkin vammanen olo, mut ei kai se mitään. Ehkä mä selviän.

Viimeisimmät illat on olleet jollain tavalla jänniä. Seikkailen yhdentoista aikoihin kotiin bussilla, jään liian aikaisin ja kävelen viileässä illassa kotiin asti. Pidempää reittiä, koska äiti on alkanut toitottaa varovaisuudesta, kun Emmalle oli alettu flirttailemaan kaupungilla alkuviikosta. Pidempi reitti kulkee vähän enemmän asuttua katua, joten kai äiti on siitä tyytyväinen.

Äh, outo olo. Suomirokkia ja poppia ja iskelmää ja vaikka mitä soi ja mä haluan istahtaa autokatokseen ja opetella taas käyttämään puukkoa, ihan vain että saisin tekemistä. Tai alkaa neuloa jo uutta syksyä varten. Mistä sitä tietää, kuinka paljon ehdin neuloa koulun alettua? Voisin tehdä tutkimusmatkan kirjastoon, kirjakaupoilla pitää käydä Roosan kanssa, optikot täytyy kierrellä. Uus värinpoisto täytyy tehdä. Lamminpäässä on käytävä, lauantai varmaan sopisi. Silloin tulee vuosi täyteen siitä, kun nähtiin viimeisen kerran. Ja no, muuten ajattelin käyttää ensviikon siivoamiseen, järjestelyyn, pakkaamiseen ja sensellaiseen. Säätämiseen. Ajatteluun. Kuulostaa ihan hyvältä, nyt vois ottaa tosta puikot ja langat mukaan, etsiä lasit ja istahtaa vaikka katsomaan jotain leffaa, siinä samalla sais vaikka neulottua vähän matkaa jotain kaulahuivia.


Nyt sä peseydyt, kaadut sänkyymme
Ja käännät selkäsi
Mä pimeydessämme mietin mitäs jos
Ei koskaan noustaisi

Ei kommentteja: