perjantai 6. heinäkuuta 2012

Drive away.

Haluan istua keskelle hiljaisuutta, hymyillä leveästi ja tervehtiä kuolemaa iloiten, unohtaa edelleen jatkuvan pahan ja hyvän, vastaanottaa uuden pahan ja hyvän, puristaa lämpimästi kättä jokaisen vastaantulevan kanssa, halata rakkaita tiukasti, suudella rajusti tärkeintä, antaa unelmani turvallisiin käsiin ja sallia jonkun muun tehdä niistä totta, jotta niistä tulisi kauniimpia ja parempia. Haluan saada kaiken pahan anteeksi ja halata itseäni tiukasti, pitää itseäni koossa samalla, kun vaivun pimeiden massojen keskelle ja puhdas unohdus vaientaa mielen lopullisesti. Haluan kirjoittaa viimeiset lauseet paperille ja kuiskata viimeiset mietteeni toisiin korviin, hymähtää viimeisen kerran, kuunnella viisaudet vielä kerran läpi ja arvostaa kaiken kauneutta. Haluan kokea äärimmäisen kivun, äärimmäisen onnellisuuden, äärimmäisen surun, äärimmäisen voiman. Haluan kuihtua pois ja peittää kadotessani jälkeni, ettei kukaan jäisi kaipaamaan tai kärsimään jälkeeni.


Se vain iski. Mä menen nukkumaan ja hiljennän itseni, toivon etten näe viimeyön kaltaisia unia.


Ei kommentteja: