tiistai 24. heinäkuuta 2012

I'll be my own savior standing on my own two feet.

Aluksi pahoittelen, jos joku pelästyi tota viimeöistä tekstiä, mä sain Skinsistä ja musasta ja ajatuksista ihan hirvittävän inspin ja siinä sitä sitten mentiin. En oo lukenut tota kertaakaan läpi, että se on mikä on, täysin fiilispohjalla ja liikoja ajattelematta kirjoitettu pläjäys. Ei siitä muuta.

Pari viime päivää on kuluneet musiikkia kuunnellen neuloessa, Skinsiä ja jotain randomohjelmia kattellessa, keittiössä ja muualla talossa hääräillessä ja kaupungilla pyöriessä, kinastellen ja toisia rauhoitellen. Muun muassa vietin tossa vajaan tunnin ja keskustelin Himpulan kanssa siitä, miksei meille voi ottaa mitään lemmikkiä. Pöhkö pirpana, kyllä mä tiedän ja ymmärrän miksi se haluaisi jonkun elukan, kyllähän mäkin haluaisin. Me ei vaan voida.

Kauheesti tekis mieli tehdä kaikkea. Toi kaulahuivi on nyt joku 70 senttiä pitkä, parimetrinen siitä pitäs saada ja lisäks hapsut. Pitää ommella laukku ja reppu, tuunata vaatteita. Iskä heitti mulle jonkun armeijan aikasen paitansa, siitä vois kehitellä jotain. Ja kirpparit taas, apua. Radiokirppis vie mut vararikkoon. Viikon sisään mukaan on tarttunut kengät, farkut, kahvimuki ja palestiinalaishuivi. Kaikkea muutakin kivaa on löytynyt mekoista kahvipurnukoihin, mutta olen rahaton enkä pysty ostamaan ihan jokaista vastaantulevaa ja niin ihanaa härpäkettä. Täytyy muistaa, että kuukausikortti ei ole ihan halpa kaveri, koulukirjat on vielä mukavampia, ne kehykset pitäis hommata ja opiskelijakortti on tilauksessa ja vaikka mikä muuta. Apua.

Mietin, että pitäisi varmaan koittaa kuvailla noita tekeleitäni, jos ne joskus valmistuu. Paino sanalla jos. Mä en tiedä, oon niin surkea toteuttamaan mitään. Nyt ei nukuta, taidan istua keskelle lattiaa ja leikellä ton hameen, tai tutkailla sitä paitaa. Katsotaan, kumpaan päädyn.

Ei kommentteja: