perjantai 20. heinäkuuta 2012

Your life will never be the same on your mother's eyes.

Päivä koostui tiskaamisesta, pyykkäämisestä, vetyperoksidinkatkuisesta värinpoistosta, bussimatkoista, puheripuleista ja ainakin yhdestä läheltä piti -tilanteesta, eikä nyt todellakaan ollut tarkoituksellista, joku kuski vain päätti, että mäpä peruutan tässä tälleen yllättäen ton likan ja muutaman taksikuskin päälle. Onnistuin väistämään, vähän kyllä säikähdin, äiti sanoi mulle ennen kotoa lähteä vain muutaman sanan. Oo varovainen.

Jännä viikko takana. Mä olen taas miettinyt ihan liikaa, ja kuitenkin pysynyt positiivisena. Vähän on joka päivä tullut takapakkia, mutta yritän. Ihan tosissani yritän, en muista, koska olisin viimeks ihan oikeasti yrittänyt tehdä itsestäni onnellisen vain omin voimin. Saatan ensviikolla, tai sitä seuraavalla yrittää eristää itseni muusta maailmasta, kadota metsiin talsimaan ja meidän pihalle istumaan ja lukemaan ja verestämään veistelytaitojani ja ompelemaan ja taiteilemaan, en oo ihan varma. Tavoitehan on saada mieli nollattua, mä yritän pitää sellaisen viikon, jolla en yksinkertaisesti ajattelisi tapahtunutta. Vaikeeta se on, mun mieli on liian vaikea vastus itselleen, se menee oman mielensä mukaan, se päättää kaiken itsekseen. Vaikea hallita.

Tiedättekö, mua häiritsee taas se, etten oo kuvannut vähään aikaan... Pitää yrittää harrastaa sitäkin. Että kun sais sen kameran. Pitää kattoo, tää kahen viikon palkka menee ainakin osittain uusiin laseihin, sitten on pakko koittaa säästää yllättäviin ja vähemmän yllättäviin menoihin Placeboon. Mutta olkoon näin, mä yritän keksiä jotain luovaa, nyt menen nukkumaan, huomenna syödään kakkua Emman synttäreiden takia ja sitten ois tiedossa leffailtaa. Ai niin, mua luultiin eilen taas vaihteeks 15- ja Emmaa 20-vuotiaaks. Että on ihanaa, oon siis kasvanut kaks vuotta ulkonäkönikin perusteella, ja Emma on pysynyt samanikäisenä...

Ei kommentteja: