maanantai 6. elokuuta 2012

Funny day, weird life, creepy mind.

Taas pitäis pakata, huomenna leirille. Huonepikkusiksi taas muutama poika, koska kymmenestä isosesta yksi on poika, ja lapsia on puolet ja puolet. Että mikäs tässä, ei sillä väliäkään ole. Pitää taas vaan koputella ovea ennen avaamista ja pitää omat kamat visusti laukussa piilossa.

Pyöräytin huoneeni eilen ympäri, kalusteet vaihtoi hiukkasen paikkaa. Tekee mieli tehdä muutoksia ihan kaikkeen. Opetella asioita ja tehdä kaikki vähän eri tavalla, paremmin ja huolellisemmin. Eipä siitä pitäis mitään haittaakaan olla. Mielessä on muutama uusi vaatekappale, joitakin meikki- ja hiuskokeiluja, ruokiakin yritän valmistaa, äiti koki elämänsä järkytyksen eilen nähdessään mun paistavan wokkivihanneksia. Olkoonkin, että lopputulos oli vähän kaoottinen, sähläsin Emman kanssa suolat ympäri keittiötä ja rikoin yhden lasin. Ja itkin Emman blondiutta, miten ihminen voi olla niin tyhmä... Eikä se edes itse ymmärrä sitä, ja pitää itseään onnekkaana siksi. Järkyttävää.

Uusi piirroslehtiö, nappasin mukaan alennuksessa olleen vesivärilehtiönkin. Ajattelin virittää aivot ja mielikuvituksen taas toimimaan, ja maalaus on yleensäkin rentouttava tapa tehdä se. Kyllä, vihaan maalausta edelleenkin ja mua inhottaa sen hallitsemattomuus, peruuttamattomuus, mutta se on vapaata. Tavallaan terapeuttista. Katsoo, mitä saan aikaan.


Elämä tuntuu vähän turhankin päättömältä. Mä kaipaan jotain uutta, mutta tavallaan tuttua. Kokemuksen.
Eikä enempää kuolleita lintuja parvekkeelle kiitos.

Ei kommentteja: